Miten valita kamppailulaji tai taistelulaji joka sopii sinulle?

Mitä olet hakemassa? Kamppailua? Taistelua? Rauhaa?  Useimmat kamppailulajeista kyllä kasvattavat fyysistä kuntoa ja huoltavat kehoa. Rajuimmat taas rikkovat kehoa.

Jos haet pelkkää urheilua, kuntoilua ja olet kilpailuhenkinen, valitse joku laji, jossa urheillaan ja kilpaillaan. Muista kuitenkin, että nämä sopivat huonosti itsepuolustukseen. Nämä ovat urheilua. Ja kun joku veti nyt herneen nenään niin kerron että miksi:

  • säännöt: todellisessa tilanteessa ei ole mitään sääntöjä, ei ole tuomareita, törkeämpi voittaa helposti
  • vastustajan samankaltaisuus: todellisessa tilanteessa toisella voi olla aseita, useita kavereita, erilainen tyyli taistella, kuin juuri näiden em. sääntöjen pohjalta laadittu tekniikkalista
  • ympäristö: ei ole tatamia, on betonia, sepeliä, kiviä ja juuria, alue ei ole rajattu, varustuksesi on eri kuin tatamilla
  • vahingoittumiriski: ei ole lääkäreitä heti saatavilla jos jotain sattuu ja sitä matsia ei vihelletä poikki, taistelutilanne on aina riski ja urheiluhenkiset ottavat usein isoja riskejä jo omassa lajissaan, jossa apua on usein heti saatavilla
  • epätodellinen turvallisuuden tunne: mitaleilla ja alkoholilla buustattu ego on todella vaarallinen itsellesi ja muille

Kilpailutilanne on siis hallittu kamppailutilanne, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se muistuttaa enemmän sitä kun Kaisa Mäkäräinen hiihtää ja ampuu. Vertaa todellisuutta vaikkapa Simo Häyhään toisessa maailmansodassa. Kumpikin hiihtää ja ampuu. Olosuhteet ovat kuitenkin toiset. Ei siinä, Kaisa hiihtää ja ampuu kyllä hienosti. Ja urheilu on ihan okei.

Esimerkkeinä judo, kilpakarate, paini, kilpataekwondo, vapaaottelu, brassijutsu, kendo yms urheilulajit.

HAETKO ITSEPUOLUSTUSTA?
Moni tätä myy. Mutta toteutus on sitten jotain muuta. Jos nimenomaan haet itsepuolustusta ja selviytymistä, kannattaa harkita krav magaa, ninjutsua, jujutsua, hapkidoa yms. Eli lajia jossa ei kilpailla. Ja jonka juuret ovat sodassa. Sodassa idea on selviytyminen eikä voittaminen kuten urheilussa. Olipa laji mikä hyvänsä niin suurin tekijä olet sinä itse. Sinusta joko on siihen tai ei. Ja suuri merkitys on myös opettajalla. Valitettavan monet opettajat opettavat itsepuolustusta vaikka eivät ole itse edes olleet tällaisessa tilanteessa. Se on vähän kuin neitsyet opettaisi seksiä. Mutta kun aloitat, niin sieltä niitä oikeasti kokeneitakin löytyy. Ja opit ajan kanssa asioita syvemmin.

Lyhyet itsepuolustuskurssit ilman muuta pohjaa ovat mielestäni vähintäänkin arveluttavia. Tässä itsepuolustuskurssi lyhyesti: älä soita turhaan suutasi ja juokse pakoon jos se vaan on mahdollista. On tyhmää jäädä egonsa vankina konfliktiin jos on vaihtoehto.

Eri lajit ovat laajuutensa puolesta erilaisia ja oppiminen tapahtuu eri aikarajoissa.

Nopein on tietääkseni krav maga, johtuen suppeudestaan. Tekniikoita ei alunperin ole paljoa. Mitä täällä erityisesti arvostan on asenne. Tosin tässäkin adoptoidaan koko ajan jatkuvasti tekniikoita alkuperäisen sotilastaidon ulkopuolelta.

Hitain lienee Bujinkan, koska se sisältää käytännössä yhdeksän eri 'lajia'. Oppimista riittää loputtomasti. Tämä on jo tie jota voi kulkea, ei mikään kurssi.

Lajeja itsepuolustukseen:
Jujutsukoulut, bujinkan(ninjutsu), krav maga, hapkido, sotilastaekwondo.

Vinkki: Suhtaudu tervein arveluin sanoihin combat, ultimate, survival, tactical jne lajin tai seuran nimiin liitettynä. Usein urheilua tarjotaan itsepuolustukseen juuri näillä termeillä. Ja lue kohta urheilu uudelleen. Ja usein ihan käypäsistä lajeista yritetään tehdä kaupallisempia laittamalla sinne joku kovuutta kuvaava sana. Kauppiaan sydän myytäessä sotataitoja on aina arveluttavaa. Onko ideana kuitenkin vaan lähinnä rahanteko?

HAETKO TRADITIOTA? HENKISTÄ PUOLTA?

Traditiota tarjoavat vanhat lajit. Sata vuotta vanha laji on vielä nuori. Jos lajilla on juuret ja katkeamaton traditio jo tuhansien vuosien takaa, se on melko lailla testattu oikeassakin elämässä. On sitten eri asia taas, onko opettajasi testattu. Ja mitä siellä tuhannen vuoden aikana on tapahtunut.

Jotkut lajit ovat keskittyneet hiomaan pelkästään omien tekniikoiden hienoutta. Lajin pitäisi kehittyä aikojen saatossa, jotta se on elävä. Olen esim. nähnyt japanilaisia koryu-kouluja, joiden tekniikat eivät kestä enää nykypäivän olosuhteita. Ne ovat tällöin vain kuolleita muotoja. Mutta traditiotakin täytyy ylläpitää ja myös vanhoja muotoja treenata. Ne sitten yhdistetään nykypäivän erilaisiin aseisiin. Henkistä puolta löytyy esim. aikidosta, perinteisestä karatesta ja bujinkanista, jotka vielä juuriltaan hakevat elävää tietoa. Näissä on myös filosofiaa, henkistä hyvinvointia ja suorastaan uskonnollisuuttakin tarjolla.

Tässäkin kannattaa satsata opettajaan, joka pyrkii itse kehittymään jatkuvasti ja näin nostaa muita mukanaan inspiroiden. Itsellä kokemus on kertynyt enimmäkseen bujinkanista ja vuosien varrella olenkin löytänyt täältä enemmän syvyyttä kuin uskoinkaan.

HAETKO KUNTOILUA?
Kaikki nämä lajit kohottavat kuntoa ja notkeutta, intensiteettihän oikeastaan riippuu sinusta. Urheilu on räjähtävämpää. Itse juoksen. Ja treenaan.

MIKSI VALITA BUJINKAN?
Itse harrastin 10 vuotta judoa, jossa puhuttiin samuraijuurista yms. En kuitenkaan koskaan näistä aiheista kysyessäni saanut vastausta, koska kukaan ei tiennyt traditionaalisesta judosta tai samuraista juurista juuri hölkäsen pöläystä. Mainoslauseita. Laji on täysin urheilua nykyään. Jigoro Kano kääntyisi haudassaan. Gendai budoa, joka on luotu kyllä vanhojen taitojen pohjalta mutta rauhanaikaan. Tiikeristä on tehty hampaaton. Kaipasin jotain muuta kuin urheilua. Ilokseni löysin Bujinkanin parista vastauksia ja tekniikkaa jonka juuret ovat syvemmällä kuin urheilussa. Judo jäi. Bujinkan ja ninjutsu tuli jäädäkseen.

Laji käsittelee tradition ohella ja kautta todellista konfliktia ja on täysi sotataito. Juuret ovat syvällä. Siinä tavoitellaan myös tiettyä henkistäkin heräämistä ja satoria eli valaistumista. Polku on pitkä, suorastaan loputon ja se kasvattaa ihmistä niin fyysisesti kuin henkisestikin.

MITÄ BUJINKAN TOI MINULLE?
Olen oppinut elämään paremmin ja muita huomioonottavaisemmin. Olen oppinut puolustamaan itseäni ja muita. Osaan huolehtia kehosta ja mielestä. Ja huoltaa niitä. Ymmärrän konfliktin lainalaisuudet ja olen tätä kautta löytänyt onnellisemman elämän, ystäviä ja voisiko sanoa uuden kansainvälisen perheen omani rinnalle. Olen rauhan mies.

Voin treenata lähes missä maailmanosassa tahansa. Käyn japanista hakemassa vuosittain inspiraatiota ja sisältöä eteenpäin kehittymiseen. Treenaan ja opetan leireillä. Tekniikkaa on enemmän kuin riittävästi, se on käytännöllistä ja inspiroivaa.

Voin sanoa harjoittelevani ihan oikeaa taidemuotoa. Martial arts tarkoittaa sodan taiteita. Samalla harjoittelen ja opetan lajia edelleen.

Bujinkan budo taijutsu on todella täydellinen sotataito, kun sitä tarkastelee vuosien harjoittelun jälkeen. Nykyään pyrin elämään hetkessä ja balanssissa. Ja jatkan treenaamista. Tänä vuonna on budoharjoittelua takana 26 vuotta. Ja olen mielessäni hyvä aloittelija. Jos siis haluat enemmän kuin mustan vyön niin hanki uusi elämä aloittamalla bujinkan. Mene peruskurssille, se on mainio alku. Ja pysy tiellä. Pääasia on ettei lopeta.

Jani Vihervuori
Bujinkan Shihan